Ihka ensimmäinen blogimerkintäni! Kivaa! Kaveri yksi päivä painosti, joten pakkohan tätä on koittaa.

Päivä on ollut tähän asti melko aneeminen; heräsin, söin kaksi ruisleivän palaa sulatejuustolla, kalkkunalla ja kurkulla, keittelin kahvit ja olen 11:sta asti istuskellut tässä tietokoneen äärellä.

Luin Iltalehdestä Michael Phelpsin kannabis-sekoiluista. Harmittaa tuo… Siitä tuli sitten pakostakin mieleen jos hän käyttää uintiuransa edistämiseksi muutakin kuin maitoa. Ei sillä, että yllättyisin asiasta.                                                                                Melkeinpä nykyään on harvinaisempaa se, että maailman huipulla olevat eivät käyttäisi mitään. Kovin on epäreilua puhtaita urheilijoita kohtaan. Voisi olla erillinen sarja niille, jotka käyttävät kasvuhormooneja tmv.                                                             Poikaystäväni on uimari ja tekee hurjasti töitä pärjätäkseen (tottakai mömmöjä käyttävienkin tulee tehdä töitä, että hormoneista oisi mitään hyötyä), siihen ei kuka tahansa pystykään. Aamulla herää klo 5 syömään puuroa, klo 6 tulisi olla uimahallilla ja klo 8 koulun penkillä. Tätä jatkunut n. 6-vuotta. Huh! Onneksi kova työ palkitaan, viikonloppuna sai ensimmäisen SM-kultansa aikuisten sarjasta. On sitä jo odotettukin. Ratkean ylpeydestä ja onnellisuudesta! Kesällä kun vielä puristaa muutaman sekunnin ajasta pois niin on suomen ennätys lähellä :)

Mutta se siitä.

Pitäisi pian lähteä salille. Ei vaan ole minkäänlaista motivaatiota pyöräillä sinne pakkasessa. Ahdistaa! Mutta aina kun on päässyt salille asti, tulee siitä uskomattoman hyvä fiilis. Rautaa nousee ja hiki virtaa, aah! Bonusta tähän vielä on se, kun huomaa kehittyneensä. Olen käynyt nyt aktiivisesti n. 2kk 3-4krt/vko salilla. Kyllä on painot noussut huomattavasti! Olen jopa suhteellisen ylpeä tietyistä sarjoista, joiden saavuttamiseksi ei ole mennyt edes kovinkaan kauaa, mutta nyt alkaa se v*ttumaisin vaihe, kun ei kehitykään enää niin ripeästi, mutta eiköhän se siitä.

Olen alkanut miettimään jos pumppaisi itsensä ihan kisakuntoon asti. Olen aina ollut kovin kilpailuhenkinen, mutta tuossa pahimmassa teini-iässä jäi kaikki mielekäs tekeminen. Nyt on alkanut taas urheilu kiinnostamaan ja kilpailuhammasta kolottaa. Voisi olla ihan hyvät saumat pärjätäkin voimanostossa (sis. penkkipunnerrus, maastaveto ja jalkakyykky) jos vaan karistan muutaman kilon, että pääsen kevyempään sarjaan ja opettelen kunnolla maven sekä jalkakyykyn.

Tästä innostuneena lähdenkin samantien salille, mo!